Suomalaisen sotilasmusiikin historia
Kirjoittanut toimittaja (musiikkikapteeni evp.) Jukka Vuolio (1946-2011)
Kullervon sotaanlähtö
Tuskinpa Elias Lönnrot ajatteli sotilasmusiikkia sijoittaessaan Kullervon sotaan lähdön Kalevalaansa. Suomalaisen sotilasmusiikin syntysanoja siinä kuitenkin on sepitetty ja vielä tänäkin päivänä lähdetään "soitellen sotahan". Olkoon tämä siis Kullervo Kalervon poika ensimmäinen suomalainen tunnettu sotilassoittaja.
Kullervo, Kalervon poika
Sinisukka äijön lapsi,
Läksi soitellen sotahan,
Iloitellen tappelohon,
Soitti suolla, soitti maalla,
Kajahutti kankahalla,
Rojahutti ruohikossa,
kulahutteli kulossa.
Ikivanha suomalainen maanpuolustus perustui luonnolliseen asevelvollisuuteen. Jokaisen asekuntoisen miehen tuli vaaran uhatessa puolustaa kotiaan, kyläänsä ja heimoaan. Mitä enemmän joukkoja tarvittiin, sitä merkittävämmäksi tuli viestien välittäminen. Tähän tarkoitukseen käytettiin apuna mm. paimenia, jotka hyviltä näköalapaikoiltaan jo kaukaa havaitsivat uhkaavan vaaran ja torviensa avulla pystyivät varoittamaan vihollisen lähestymisestä.
Kaartin Soittokunnan historiaa pähkinänkuoressa
Kaartin Soittokunta on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ammattiorkesteri.
Kaartin Soittokunnalla on ollut monta nimeä. Nimi on yleensä ollut kytkettynä joukko-osaston nimeen ja sen muutoksiin.
Kaartin Soittokunta on on nykyään ainoa elävä side keisarin Kaartin ja nykyisen Kaartin Jääkärirykmentin välillä.
Kaartin Soittokunnan nimet ovat seuraavat:
Helsingin Opetuspataljoonan soittokunta 1819-1827
Suomen Opetustarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1827-1829
Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1829-1878
Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1878-1905
Helsingin Torvisoittokunta 1901-1918
Pohjois-Pohjanmaan rykmentin soittokunta 1918
Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918
Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918-1919
Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1919-1940
Helsingin Varuskunnan soittokunta 1941-1952
Helsingin Varuskunnan soittokunta I 1952
Helsingin Varuskuntasoittokunta 1952-1990
Kaartin Soittokunta 1990-
1819
Huhtikuun 1. päivänä Helsingin opetuspataljoonaan Parolassa värvätään kolme musikanttia.
Vuoden lopulla soittokunnan ensimmäiseksi kapellimestariksi tulee Viaporin linnoituksesta Josef Thaddeus Tvarjansky ja musikantteja oli silloin 12.
1824
Jouluaattona Helsingin Opetuspataljoona soittokuntineen muuttaa Parolasta Helsinkiin vastavalmistuneelle
"Kaartin" kasarmille. Kapellimestarin lisäksi soittokunnassa oli 21 musikanttia, 9 torvensoittajaa ja kaksi huilunsoittajaa.
1829
Suomen Opetustarkk'ampujapataljoonan nimi muuttui Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonaksi.
Myös soittokunta sai "nuoren kaartin" arvon. Joukko-osastoa soittokuntineen ryhdyttiin kutsumaan Suomen kaartiksi.
Tästä vuodesta alkaen Suomen kaarti vietti kesäisin aikansa Pietarissa, lähinnä Krasnoje selon leirillä.
1831-1832
Suomen kaarti osallistui soittokuntineen Puolan kapinan kukistamiseen. Ennen Puolaan lähtöä soittokunnan vahvuus oli kapellimestarin lisäksi,
32 musikanttia, 9 rumpaajaa, 9 hornistia ja yksi tambourmajor.
1837
Nikolai l lahjoitti Preussin kuningas Fredrik Wilhelm lll:lle Krasnoje selossa "Kaartin Paraatimarssina" tunnetun kappaleen.
Sama marssi tunnetaan nykyään Suomi marssina. Kaartin soittokunnan vääpeli Erik Erikson sai keisarilta kultakellon heinäkuun 5:nä päivänä.
1848
Suomen kaartin soittokunta osallistui Flooran päivänä Maamme laulun ensiesityksiin.
1849
Suomen Kaarti osallistui soittokuntineen Unkarin kapinan kukistamiseen.
1852
Suomen kaartin soittajat osallistuivat Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästyksen esityksiin. Josef Tvarjansky kuoli.
1861
27.8. Annettiin asetus Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunnan soitinkokoonpanosta.
Soitinkokoonpano oli ensimmäisen kerran virallisesti puhdas vaskikokoonpano. Soittokunnan määrävahvuus oli seuraava: 1 kapellimestari,
34 musikanttia, 12 musikanttioppilasta, 1 pataljoonan signalisti ja 20 komppanian signalistia.
1874
22.8. Kaarti palasi Helsinkiin Krasnojenselon leiriltä ja soittokunta oli saanut keisarilta erityistä kiitosta ruokailumusiikkiesityksistä.
23.9. Kaartin soittokunta sai ensimmäisen suomalaissyntyisen kapellimestarin Adolf Leanderin.
1878
Suomen kaarti sai vanhemman kaartin arvon. Joukko-osaston nimeksi tuli Henkivartioväen 3.Suomen tarkk'ampujapataljoona.
Soittokunta oli jo edellisenä vuonna lähtenyt pataljoonan mukana Turkin sotaan ja palasi sieltä huhtikuussa. Löytölapsi Aleksei Apostol
tuli Suomen kaartin mukana Helsinkiin.
1880
24.11. annettiin keisarillinen julistus, jossa ilmenee Suomen kaartin soittokunnan soitinkokoonpano ja määrävahvuus.
1891
27.10- 1.11. Leander piti Helsingin palokunnan talolla ja Kaartin maneesissa Jättiläiskonsertteja, joissa oli 250 soittajaa.
Konsertin oli määrännyt pidettäväksi Suomen sotaväen päällikkö Venäjällä nälänhätää kärsivien hyväksi.
1899
Aleksei Apostol tuli Kaartin soittokunnan kapellimestariksi.
1901
Aleksei Apostol perusti Helsingin Torvisoittokunnan, johon tuli soittajiksi kaartin ja entisen Uudenmaan Pataljoonan soittajia.
1904
Suomen Kaartin soittokunta teki Helsingissä ensimmäisenä suomalaisena puhallinorkesterina äänilevyn kapellimestarinaan Albin Lindholm.
1905
Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoona lakkautettiin soittokuntineen. Monet soittajat siirtyivät Aleksei Apostolin
johtamaan Helsingin Torvisoittokuntaan. Helsingin Torvisoittokunnan haltuun joutui myös Suomen kaartin soittokunnan nuotistoa ja soittimia. Keisarillinen hajoituskäsky annettiin 6.9.
1918
Huhtikuussa Helsingin Torvisoittokunta esiintyi Jääkäriprikaatin tilaisuuksissa ja sankarihautajaisissa. 12.4 Suomen lippu nostettiin
Viaporissa ja musiikista huolehti Helsingin Torvisoittokunta. Kesäkuun alussa Helsingin Torvisoittokunta esiintyi Vaasan komppanian
luovutustilaisuudessa 29 soittajan vahvuudella ja jäi Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunnaksi. Rykmentti osti Helsingin Torvisoittokunnan
soittimet ja kaluston. Elokuussa rykmentin nimi muuttui Valkoisen Kaartin rykmentiksi. Soittokunta majoittui Kaartin kasarmille.
1919
Valkoisen Kaartin rykmentin nimi muuttui Suomen Valkoiseksi Kaartiksi. Apostol nimitettiin oman toimensa ohella Armeijan ylikapellimestariksi.
1924
Aleksei Apostol siirtyi Sotaväen Esikuntaan ja Suomen Valkoisen Kaartin kapellimestariksi nimitettiin Johan Leonard (Lenni) Linnala.
1926
Suomen Valkoisen kaartin soittokunta vieraili kesällä Riiassa, Tukholmassa ja Tallinnassa.
1932
Puolustusvoimien ylikapellimestari Lauri Näre toimi oman toimensa ohella Suomen Valkoisen kaartin kapellimestarina.
1934
Arthur Rope nimitettiin Suomen Valkoisen Kaartin kapellimestariksi.
1938
Vuoden alussa Puolustuslaitoksen ylikapellimestarin virka muutettiin Suomen Valkoisen kaartin ylikapellimestarin viraksi.
1940
Suomen Valkoisen kaartin soittokunnan nimi muuttui Helsingin Varuskunnan soittokunnaksi.
1952
Alkuvuodesta soittokunnan nimi muuttui Helsing Varuskunnan soittokunta l:ksi ja loppuvuodesta soittokunnan nimi vakiintui
Helsingin Sotilaspiirin alaisena erillisyksikkönä Helsingin Varuskuntasoittokunnaksi.
1959
Soittokunta vieraili Tukholmassa ja Göteborgissa.
1963
Soittokunta vieraili Kööpenhaminassa.
1964
Arvo Uro tuli puolustusvoimien ylikapellimestariksi ja ryhtyi oman toimensa ohella johtamaan Helsingin Varuskuntasoittokuntaa ja
siihen kuuluvaa Puolustusvoimien Soitto-oppilaskoulua.
1966
Helsingin Varuskuntasoittokunta vieraili Lausannessa Sveitsissä.
1967
Arvo Kuikka nimitettiin puolustusvoimien ylikapellimestariksi ja ryhtyi oman toimensa ohella johtamaan Helsingin Varuskuntasoittokuntaa
sekä siihen kuuluvaa Soittajakoulua.
1968
Varuskuntasoittokunnat saivat yhteisen vuosipäivän (perustuu keisarilliseen asetukseen 24.11.1880). Helsingin Varuskuntasoittokunta
aloitti tällöin jokavuotiset syyskonserttinsa.
1972
Soittokunta muutti Merikasarmilta Taivallahden kasarmille. Lokakuun alussa soittokunta vieraili Zürichissä.
1976
Soittokunta vieraili kesällä Pariisissa.
1977
Ylikapellimestari luopui soittokunnan päällikön tehtävistä. Soittokunnan päälliköksi nimitettiin Teuvo Laine.
1984
Esko Juuri nimitettiin Helsingin Varuskuntasoittokunnan päälliköksi. Soittajakoulusta tuli pääesikunnan komentopäällikön alainen
sotilasopetuslaitos Sotilasmusiikkikoulu.
1990
Helsingin Varuskuntasoittokunta alistettiin Kaartin Pataljoonan perusyksiköksi ja se sai nimekseen Kaartin Soittokunta.
1993
Syksyllä pidettiin Puolustusvoimien Tattoo'93 kiertue. Tapahtuma oli lajissaan ensimmäinen ja sen sisällön suunnitteli Kaartin
Soittokunnan kapellimestari Raine Ampuja.
1995
Elias Seppälä nimitettiin Kaartin Soittokunnan päälliköksi. Syksyllä pidettiin Tattoo'95 kiertue. Tapahtuman suunnitteli Kaartin Soittokunnan
kapellimestari Raine Ampuja. Soittokunta teki konserttimatkan Tsekkoslovakiaan.
1996
Kaartin Soittokunta alistettiin Kaartin Jääkärirykmentin perusyksiköksi. Soittokunta teki konserttimatkan Tallinnaan.
1997
Soittokunta teki konserttimatkat Saksaan ja Tallinnaan. Syksyllä pidettiin Tattoo'97 kiertue. Tapahtuman suunnitteli Kaartin Soittokunnan
kapellimestari Raine Ampuja.
2006
Raine Ampuja siirtyi Panssarisoittokunnan päälliköksi Hämeenlinnaan. Sami Hannula nimitettiin Kaartin Soittokunnan kapellimestariksi
2008
Elias Seppälä nimitettiin Puolustusvoimien ylikapellimestariksi. Sami Hannula vt. päälliköksi.
2009
Raine Ampuja nimitettiin Kaartin Soittokunnan päälliköksi.
2009
Kaartin Soittokunta järjestää Sami Hannulan suunnitteleman ensimmäisen Kaartin Soittokunta -festivaalin Suomenlinnassa.
2010
Toinen Kaartin Soittokunta -festivaali Suomenlinnassa.
Kaartin Soittokunta, Suomalaisen puhallinmusiikin edelläkävijä
(Kirj. Jukka Vuolio)
Sotalaitoksissa kaartit ovat perinteisiä hallitsijoiden henkivartiostoja. Ne ovat valiojoukkoja,
joiden asema perustuu erityiseen luottamukseen. Kaartit ovat myös kansallisia edustusjoukkoja, jotka antavat ulkomaisille vierailijoille
ensivaikutelman valtion sotilaallisesta olemuksesta. Suomessa on ollut erilaisia kaartin joukkoja jo Ruotsin vallan ajoilta.
Edustustehtäviään varten ovat kaartien joukko-osastot saaneet myös edustavimmat sotilassoittokunnat. Ruotsin vallan ajalta tunnetuin
kaartin soittokunta Suomessa oli Leskikuningattaren Henkirykmentin soittokunta, johon Bernhard Henrik Crusell -suomalaisen sotilasmusiikin isä -
vuonna 1788 tuli soitto-oppilaaksi.
Nykyisin kaartien soittokunnat ovat yleisesti myös valtiollisia edustusorkestereita, jotka hoitavat valtion protokollaan liittyvät
moninaiset musiikkitehtävät. Suomessa näitä tehtäviä hoitaa Kaartin Soittokunta.
Kaartin Soittokunta on toiminut maassamme yhtäjaksoisesti vuodesta 1819 ja on siten Suomen vanhin toiminnassa oleva orkesteri.
Soittokunta on ollut keisarillisena kaartin soittokuntana (1829-1905), Helsingin Torvisoittokuntana (1901-1918) sekä Kaartin soittokuntana ja
vuodesta 1918 valtiollisena edustussoittokuntana. Helsingissä soittokunta on ollut yli 150 vuotta, sillä jouluaattona vuonna 1824 se muutti
perustamispaikastaan Parolasta Kaartin kasarmille Helsinkiin.
Se, että soittokunnalla on ollut monta nimeä johtuu siitä, että sen nimi on yleensä kytketty joukko-osaston nimeen ja sen muutoksiin.
Kaartin soittokunnalle on kertynyt runsaasti nimiä ja se on ainoa elävä side keisarin Kaartin ja nykyisen Kaartin pataljoonan välillä.
Kaartin Soittokunnan nimet ovat seuraavat:
Helsingin Opetuspataljoonan soittokunta 1819-1827
Suomen Opetustarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1827-1829
Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1829-1878
Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1878-1905
Helsingin Torvisoittokunta 1901-1918
Pohjois-Pohjanmaan rykmentin soittokunta 1918
Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918
Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918-1919
Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1919-1940
Helsingin Varuskunnan soittokunta 1941-1952
Helsingin Varuskunnan soittokunta I 1952
Helsingin Varuskuntasoittokunta 1952-1990
Kaartin Soittokunta 1990-
Kaartin Soittokunnan toiminta alkoi Parolassa aprillipäivänä vuonna 1819, jolloin ensimmäiset musikantit merkittiin pataljoonan kirjoihin.
He olivat: Johan von Hausen, Fredrik Malmsten ja Carl Ytterbom. Tähän päivään mennessä Kaartin Soittokunnan riveissä on palvellut 25 kapellimestaria
ja arviolta yli 1000 soittajaa. Suurimmillaan kaartin soittokunnassa on ollut lähes 70 soittajaa. 27.8.1861 annetun keisarillisen asetuksen mukaan
Suomen kaartin soittajiston kokonaisvahvuus oli 68. Henkilöstön kokoonpano muodostui seuraavasti:
- 1 kapellimestari
-34 musikanttia
-12 musiikkioppilasta
- 1 pataljoonan signalisti
-20 komppanian signalistia
Kaartin Soittokunta on historiansa ajan ollut tiennäyttäjä koko suomalaiselle puhallinmusiikille. Soittokunnan kapellimestarien ja soittajien
antaman esimerkin sekä opetuksen välityksellä on suomalainen puhallinmusiikki saanut nykyiset muotonsa ja esitystapansa. Kaartin soittokunta oli mukana
Maammelaulun ensiesityksessä Floran päivänä vuonna 1848. Ja tuskinpa ensimmäistä suomalaista oopperaa Kaarle kuninkaan metsästys olisi voitu esittää
vuonna 1852 ilman Suomen Kaartin ja Suomen Meriekipaasin soittajien avustusta. Huhtikuun puolessa välissä vuonna 1853 Kaartin soittokunta antoi ensimmäisen
julkisen konserttinsa Engelin teatteritalossa tuoreen kapellimestarinsa Ernst Wilhelm Floesselin (1853-1874) johdolla. Tämä konsertti oli ensimmäinen
huomattava puhallinmusiikkitapahtuma, jossa soittokuntana oli puhtaasti vaskisoittimista kokoonpantu orkesteri.
Autonomian aikana Kaartin soittokunta sai vaikutteita alan kansainvälisestä kehityksestä Krasnoje Selon harjoitusleireillä. 1800-luvullahan
Venäjä ja Preussi olivat sotilasmusiikin suurvaltioita. Krasnoje Selossa ja Pietarissa Kaartin soittokunta toimi säännöllisesti kesäisin vuodesta 1829.
Leiriaikoina soittokunta sai usein kiitosta keisareilta ja kuninkailta. Esimerkiksi Preussin kuningas Wilhelm III ihastui soittokunnan vääpelin
Erik Eriksonin (1834-1838) säveltämään Kaartin paraatimarssiin, nykyiseen Suomi marssiin niin paljon, että Nikolai I lahjoitti sen hänelle.
Marssi liitettiin 1837 Preussin armeijamarssikokoelmiin jalkaväen paraatimarssiksi nimellä "Marsch aus Petersburg (1837)".
Aleksanteri III (1881-1894) oli Kaartin soittokunnan huomattava ihailija. Hän ja Suomen torvisoiton isäksi mainittu kaartin kapellimestari
Adolf Leander (1874-1899) tulivat hyvin toimeen keskenään. Aleksanteri oli etevä baritonitorven soittaja ja innokas vaskimusiikin harrastaja.
Kaartin soittokunta on runsaiden edustustehtäviensä lisäksi toiminut myös rintamasoittokuntana. Syksyllä 1830 soittokunta osallistui
joukko-osastonsa mukana ensimmäisen kapellimestarinsa Josef Tvarjanskyn (1819-1853) johdolla Puolan kapinan kukistamiseen. Huhtikuussa 1832
palattiin Helsinkiin.
15.4-17.10.1849 välisenä aikana Suomen kaarti oli lähetetty kukistamaan Unkarin kapinaa. Soittokunta oli myös retkellä mukana.
Sotatoimiin ei kuitenkaan ehditty, sillä kolera keskeytti matkan Kaartin osalta. Vuonna 1854 Kaarti soittokuntineen oli Itävallan rajalla,
jolloin tarkoituksena oli avustaa unkarilaisten taltuttamisessa. Tälläkin retkellä kaartilaisten "koleratappiot" olivat sen verran suuret, että
varsinaisiin sotatoimiin ei päästy. Vuoteen 1856 saakka Kaarti sairasteli sitten Uudella kirkolla. Krimin sodan aikana Kaartin sairastappiot
olivat vajaat 1700 miestä. Varsin merkittävä rintamakokemus saatiin Turkin sodassa 1877-78. Rintamalla ollessaan soittokunta ei selvinnyt ilman tappioita.
Muun muassa Gorni Dubnjakin taistelussa kaatui viisi torvensoittajaa. Turkin sodasta Balkanilta Kaartin soittokunta sai itselleen "sotatuomisina" orpopojan,
Aleksei Apostolin. Hänestä tuli soittokunnan kapellimestari vuonna 1899 ja sittemmin puolustusvoimien ylikapellimestari vuosiksi 1918-1927.
Toisen maailmansodan aikana Kaartin Soittokunta ei toiminut rintamasoittokuntana. Sen sijaan se esiintyi elokuvien uutiskatsauksissa sekä
radion asemiesilloissa että toivekonserteissa. Silloin koko kansa tunsi Helsingin Varuskunnan soittokunnan ja sen kapellimestarin musiikkikapteeni
Artturi Ropen (1934-1952). Monet suomalaiset muistavat vielä elävästi 1950- ja 1960- lukujen suositut radiokonsertit, joita Helsingin
Varuskuntasoittokunta antoi säännöllisesti Martti Parantaisen, Arvo Kuikan ja Teuvo Laineen johdolla.
Kaartin Soittokunta on ollut vaikuttaja myös suomalaisen äänilevytuotannon vaiheissa. Soittokunta esiintyi äänilevyllä jo vuonna 1904
Suomen kaartin viimeisen kapellimestarin Albin Lindholmin (1901-1905) johdolla. Soittokunnan nimi oli silloin Henkivartioväen 3.Suomen
tarkk'ampujapataljoonan soittokunta. Varhaisilla äänilevyillä esiintyi myös kaartin soittajistosta koottu Helsingin Torvisoittokunta Aleksei Apostolin
johdolla. Kaartin musikantit ovat siis ensimmäisiä suomalaisia puhallinmusiikin levyttäjiä. Kaartin Soittokunnan soittajista muodostettu Kaartin
seitsikko soittaa tänäkin päivänä torvimusiikkia siinä kansainvälisestikin ainutlaatuisessa kokoonpanossa, joka alunperin kehitettiin Suomen Kaartin
soittokunnassa sen kapellimestarin Adolf Leanderin ja soittokunnan vääpelin Antti Ahosen (1877-1886) toimesta.
Nykyisin Kaartin soittokunta on kansainväliseen tapaan valtiollinen edustussoittokunta, jonka perinteet juontavat suoraan autonomian ajalta.
Soittokunnan syys- ja kevätkonsertit ovat mittavia tapahtumia, joiden ohjelmistoon mahtuu koko sotilasmusiikin monipuolinen kirjo. Kaartin soittokunta
on viime vuosina näyttänyt osaamisensa myös kuviomarssin taitajana. Siitä on lyhyessä ajassa kehittynyt tämän puhallinmusiikin lajin johtava soittokunta
jopa kansainvälisesti.
Kaartin soittokunnan päällikkönä toimii musiikkimajuri Raine Ampuja ja kapellimestarina musiikkikapteeni Sami Hannula.
Heidän lisäkseen soittokunnan määrävahvuuteen kuuluu 40 soittajaa.