Kaartin Soittokunta

Artikkelin toimittanut Nina Kärkkäinen / Lieksa Brass Manager

KAARTIN SEITSIKKO MAAILMAN SUOMALAISIMMAN ORKESTERIMUODON JATKAJANA

Maailman sivu on täällä Pohjolassa seurattu mitä muualla tapahtuu, ja otettu siitä mallia niin kulttuurissa kuin vaatetuksessakin. Sointi-ihanteen muuttuminen maailmalla vaikutti siihen, että 1800-luvulla muotiin tulivat vasket aikaisempien puupuhallinvoittoisten soittokuntien rinnalle. Innokkaana vaskimusiikin harrastajana ja baritonitorven soittajana tunnettu Aleksanteri III (1881-1894) oli Kaartin soittokunnan ihailija. Hänellä oli hyvät välit kaartin silloiseen kapellimestariin Adolf Leanderiin (1874-1899), jota monessa yhteydessä on tituleerattu Suomen torvisoiton isäksi. Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunnasta, eli siis nykyisestä Kaartin Soittokunnasta, tehtiin vuonna 1861 keisarillisella asetuksella ensimmäisen kerran virallisesti puhdas vaskikokoonpano. Soittokunnan kokonaisvahvuus 68 oli jaettu seuraavasti: 1 kapellimestari, 34 musikanttia, 12 musikanttioppilasta, 1 pataljoonan signalisti ja 20 komppanian signalistia. Isosta yhtyeestä sitten tarpeen mukaan irrotettiin pienimpiä vaskikokoonpanoja, kuten esimerkiksi seitsikoita. Kaartin Seitsikko oli saanut alkunsa.

Vaskiyhtyeet ihastuttivat uutuudellaan ja ne olivat omiaan erityisesti ulkoilmatapahtumiin, sillä vaskien kuuluvuus oli toista luokkaa kuin muiden puhaltimien. Huhtikuun puolessa välissä vuonna 1853 Kaartin soittokunta antoi ensimmäisen julkisen konserttinsa Engelin teatteritalossa tuoreen kapellimestarinsa Ernst Wilhelm Floesselin (1853-1874) johdolla. Tämä konsertti oli ensimmäinen huomattava puhallinmusiikkitapahtuma, jossa soittokuntana oli puhtaasti vaskisoittimista kokoonpantu orkesteri.

Seitsikoiden kulta-aikaa

Seitsikoiden kulta-aikaa oli vuosisadan vaihde ja niiden repertuaari koostui pääsääntöisesti ulkomaalaisesta kevyestä musiikista ja suomalaisten kansanlaulujen sovituksista, mutta Jean Sibelius ja Leevi Madetoja sävelsivät pieniä kappaleita myös suoraan seitsikkokokoonpanolle. Sibeliukselta löytyy seitsemän teosta torviseitsikolle. Kuuluisin näistä lienee Ateenalaisten laulu torviseitsikolle, mies- ja poikakuorolle, triangelille ja isorummulle. Varsinkin 1920-luvulla ohjelmistoon alkoi ujuttautua yhä enemmän vaikutteita tangosta ja uudesta muotimusiikista jazzista. Jazzin tulon myötä seitsikoita ja

vaskiyhtyeitä alettiin laajentaa puhallinorkestereiksi. Prosessi oli kuitenkin hidas ja monet yhtyeet jatkoivat seitsikkopohjaisina toiseen maailmansotaan saakka.

Kaartin soittokuntakin muutettiin puhallinorkesteriksi vuosisadan vaihteessa ja seitsikkotoiminta hiipui muun Suomen ohella myös Kaartissa.

Kaartin Seitsikon uusi tuleminen

Lähes kokonainen vuosisata myöhemmin virisi ajatus Kaartin Seitsikon henkiin herättämisestä muutamien aktiivisoittajien mielissä. Lassi Ikäheimo oli tullut Kaartin soittokuntaan soitto-oppilaaksi vuonna 1981 ja vuodesta 1984 hän on ollut soittokunnassa vakinaisena soittajaupseerina. Nykyään hän on myös Kaartin Soittokunnan apulaiskapellimestari. Pelkän ajatuksen voimalla ei soitto kuitenkaan soisi, joten päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen: "Lokakuussa 1987 Manu Uotila ja Lassi Ikäheimo neuvottelivat Amatin tehtaan edustajien kanssa yhteistyösopimusta seitsikkosoittimien saamiseksi Kaartiin. Neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin, mutta Soitin Laine mahdollisti helmikuussa 1988 soittimien hankinnan", Lassi Ikäheimo kertoo.

Uusien soittimien myötä toiminta käynnistyikin ja Kaartin Seitsikko esiintyi ensimmäisen kerran yleisölle 27.2.1988 Bottalla Ruotsalaisen osakunnan juhlassa.

Maailman pienin suuri orkesteri

Kaartin Seitsikon lähtökohta on vaalia alkuperäisen suomalaisen torviseitsikon sointiväriä, mutta samalla laajentaa rohkeasti seitsikon käyttömahdollisuuksia. Sitä voisi luonnehtia maailman pienimmäksi suureksi orkesteriksi. Seitsikko jättää säveltäjälle ja sovittajalle monta kertaa enemmän soitinryhmämahdollisuuksia kun kvintetti. Seitsikko on vaskiyhtye, jossa kaikki torvet ovat laajamensuurisia, joten sen pehmeää hyrinää on vaikea jäljitellä muilla kokoonpanoilla.

Kaartin Seitsikkoa ryhdyttiin vuonna 1993 alussa laajentamaan lyömäsoittimilla, jotka antavat aivan uudet ulottuvuudet seitsikon värikarttaan. Kokeilu oli kannattava ja Thomas Rönnholmin ja Toni Kulkun monipuolinen lyömäsoitintyäskentely onkin ollut hyvin keskeisessä roolissa viimeisissä Kaartin Seitsikon äänitteissä.

Vuonna 1993 Kaartin Seitsikko kokeili konserttipaikkana kirkkoa. Kirkkojen akustiikka, kahden lyömäsoittajan mahdollisuudet, yleisön palaute ja muusikoiden myönteiset tuntemukset innostivat muuttamaan seitsikon työn painopistettä kokonaan.

Pohjoismaiden toiseksi suurin nuotisto

Esiintymismateriaalinkin suhteen Kaartin Seitsikon lähtötilanne oli helppo. Kaartin Soittokunnassa on pohjoismaiden toiseksi suurin puhallinmusiikkinuotisto, josta löytyy vanhoja, vuosia käyttämättöminä olleita seitsikkokirjoja. Ensimmäisten toimintavuosiensa aikana seitsikko teki YLE:lle kuusi ohjelmanauhaa, joille tallennettiin vanhojen kirjojen parhaita paloja, mutta myös uutta viihteellisempää musiikkia.

Ammattitaitoiset sovitukset luovat myös oman soundinsa. Ilman "hovisovittajien" Esko Heikkisen ja Timo Forsströmin loistavia sovituksia seitsikon kehittyminen ja arvostuksen saaminen ei olisi Ikäheimon mukaan ollut mahdollista.

Kaartin Seitsikon ensimmäinen CD-levy:

"Sisulla ja Sydämellä" (1992)

Tunturitaival / For sentimental reasons / Lieksan Liisan lysti / Rakovalkea / Anything goes / Firenzen öitä / Amapa maxixe / Joseff,Joseff / Ennen kuolemaa / Säkkijärven polkka / Jos saa rakastaa / Taivallahti blues / Maple leaf rag / Sisulla ja Sydämellä / Majakkasaari.

Sen jälkeen levytyksiä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin:

"Fanfaari kadun miehelle - Fanfare for the Common Man" (1995)

Fanfare for The Commond Man (Aaron Copland) / Trumpet Voluntary, solo for cornet (John Stanley) / Sarabande (&) / Gavotta (Arcangelo Corelli) / March (Bernhard Henrik Crusell) / Adagio (Tommaso Albinoni) / The Prince of Denmarks March (Jeremiah Clarke) / Concerto for 2 violins I Vivace (J.S.Bach) / Tiera (Jean Sibelius) / Andante Festivo (Jean Sibelius) / Quiet City, solo for trumpet & alto saxophone (Aaron Copland).

"Kolme Kuningasta - Three Kings" (1998)

Kuului laulu enkelten / Kolmen kuninkaan marssi / Heinillä härkien kaukalon / Riemuitse tytär Siionin / Ecce Novum Gaudium / Highland Cathedral / Nyt riemuiten tänne / Joulu yö, juhla yö / Carol of the Drum / Tänä jouluna / When a Child is Born.

"Angel Music" (2001)

Ave Maria (Caccini) / Ave Verum Corpus (Mozart) / Requiem/Pie Jesu (Fauré) / Tanti Anni Prima (Piazolla) / Ave Maria (Saint-Saëns) / Ave Maria (Bach) / Preghiera di Desdemona ( Verdi) / Ave Maria (Kodaly) / Sancta Maria (Mozart) / Cuius Animam (Rossini) / Ave Maria (Schubert) / Ave Maria (Battistini) / Panis Ancelicus (Franck) / Ave MAria aus Cavalleria Rusticana (Mascagni) / Ave Maria (Gumpeltzheimer)

Kaartin Seitsikko jatkaa myös levytyksillään Kaartin Soittokunnan perinteitä, sillä soittokunta on ollut tärkeänä vaikuttajana myös suomalaisen äänilevytuotannon vaiheissa. Kaartin Soittokunta eli silloiselta nimeltään Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta esiintyi äänilevyllä jo vuonna 1904 Suomen kaartin viimeisen kapellimestarin Albin Lindholmin (1901-1905) johdolla. Kaartilaiset olivat siis ensimmäisiä suomalaisia puhallinmusiikin levyttäjiä. Levyiltä voi myös kuunnella kaartin soittajistosta koottua Helsingin Torvisoittokuntaa Aleksei Apostolin johtamana.

Artikkelin toimittanut Nina Kärkkäinen / Lieksa Brass Manager

Artikkelin lähteinä käytetty Kaartin soittokunnan tiedottajan yliluutnantti Lassi Ikäheimon haastattelua sekä kirjallisina lähteinä sotilaskapellimestari Jukka Vuolion tutkimusta "Kaartin soittokunta - Suomalaisen puhallinmusiikin edelläkävijä", Kari Laitisen artikkelia "A Short History of Finnish Wind Band Music" ja Kauko Karjalaisen teosta "Suomalainen torviseitsikko".

Kaartin Seitsikon soittajat kautta aikojen:

es-kornetti: Lassi Ikäheimo v.1988-

I Bb-kornetti: Olli Högström 1988-1989, Lesse Jokinen 1989-1995, Pentti Ojala 1995-1997, Hannu Raijas 1998-

II Bb-kornetti: Lesse Jokinen 1988-1989, Juhani Merio 1990-1994, Pekka Nebelung 1998, Antero Suvilaakso 1994-, Janne Sundqvist 1996-1997

alttotorvi: Ari Pitkänen 1988-1998, Timo Forsström 1998-

tenoritorvi: Hannu Haahkala 1988-1992, Marko Karvinen 1992, Jaakko Isoniemi 1992-1996, Jouko Auramo 1997-

baritonitorvi: Manu Uotila 1988-2000, Juhani Komulainen v.2001-2006 Matts Remell 2006-

Tuuba: Jussi Harju 1988-90, Jaakko Isoniemi 1990-1992, Jussi Harju 1992-2000, Markku Ollila 2000-2003 Miika Jämsä 2003-

Lyömäsoittimet: Juha Korhonen 1991-1992, Topi Tanskanen 1992-1993, Thomas Rönnholm 1992-, Toni Kulku 1997-